17.7.2012 - ANITTA - Hiekkarannan lava, Virrat

Hulvattoman hauskaa…

Suorastaan hulvattoman hauska keikkailta Virtain Hiekkarannalla pirtsakka – ilopilleri Anittan seurassa. Anittaa säesti tällä kertaa Helminauha orkesteri…

Meneillään olevana kesänä Virtein Hiekkarannan lava on käynyt hyvinkin tutuksi sisarusten keikkojen myötä. Eli Mattilan sisaruksista kaikki, Anne, Anneli, Anniina sekä nyt myös Anitta ovat siellä vierailleet esiintyjänä. Ja minä toki jokakerta paikalla kuin partiopoika ikään... kaiken kaikiaan ei hassumpi juttu, jee jee...! :-)) 

”Eihän se niin kamalaa ollut”…

Anittan ja Helminauha – orkesterin eilisiltainen keikka oli heille yhdessä ensimmäinen, ja aivan tuosta vaan ilman minkäänlaista harjoittelua. Pojille oli toki pikapuolin toimiteltu ainakin osa keikan nuoteista jos ja kun eivät Anittan ohjelmistoa muutoin tunne. Tästä huolimatta yhteispeli sujui aika näpsäkästi, vaikka noita pikkuisia kommelluksia välistä sattui. Kokonaisuus oli kuitenkin aikas makee, pirtsakan Anittan seurassa, hyvä Anittaa..! ;-)) 

Anitta tuumailikin kohta eka kappaleensa ”jambalayan” jälkeen, ”eihän se niin kamalaa ollut”. ;-))

Toisena kappaleena saimme kuultavaksi muun muassa Annelin ohjelmistossakin olevan ”kellohame heilahtaa”. Nähden jälkeen kuulimme valssit ”oi tuntematon” sekä toisena valssina ”ilta skanssissa”…

”Mentäs pojat humppaa”…

Ja näin tehtiin, humpalla jatkettiin, - ”soittajapoika”... Humppien jälkeen tuli pari Tarja Lunnaan kappaletta, ”salamoi” sekä ”soita kun tunnet niin”… kaunista, kaunista, mutta kuinkas siinä sitten kävikään? Anitta, ”vielä yksi kappale”, naps, ja samalla kaikki pimeni lavalla. Oliko salama, vai sulakkeet, arvuuteltiin lavan reunalla? Siinä vähän aikaa katseltiin ja ihmeteltiin... kohta Anitta tuumas, ”ei olisi pitänyt tuota edellistä kappaletta laulaa”, tarkoittaen aiempaa ”salamoi” kappalettaan…

Siinä samalla jäi eka setin viimeinen kappale esittämättä... jonkin ajan jälkeen saatiin taasen sähköä lavalle ja toisena esiintyjänä paikalla oleva Kari Vepsä ja Onnenmaa pääsi jatkamaan seuraavat kolme varttia…

”Kitara soolot ja soinnut”…

Toinen setti aloitettiin reippaasti kappaleilla ”olet täysikuu” ja ”kuinka rakkaus alkaa”. Näiden jälkeen siirryttiin jälleen tunnelmasta toiseen ja hitaampien kappaleiden pariin, ”kuuleeko yö” sekä Anittan eilisellä keikalla tullut ainut siskojensa kappale, Annelin ”toivoisin niin”. Jossa heti kappaleen alussa Anitta näytti kädellään rumpali - rytmimiehelle, samalla hiljaa mainiten… hivenen nopeemmin! 

Hauska oli myös seurata kun Helminauhan pojille sattui kohdalle ennastaan jokin Anittan ohjelmistossa oleva tuntematon kappale. Siinä välistä kuiskailtiin milloin mitäkin nuoteista katseltuna, ”soolo”, mikä on seuraava sointu ja sinnepäin...

”Pojat sano mennään mitä vaan”…

Ennen foksi kappaleita Anitta: ”pojat sano tuolla, mennään mitä vaan”, tarkoittaen että pojat kertoivat tuolla aiemmin hänelle, ”mennään mitä vaan kyllä me soitetaan! ”Sanovat väärälle ihmiselle” Annitta vitsaillen… "no mennään foxia" No, hoituihan nekin foksit ok, ”mustat silmät” sekä toisena foxi - kappaleena ”vanhan myllyn tarina”…

Seuraavana kuulimme mielestäni Anittan yhden p-ravureista ”de va kukku de”, kaimansa Anitta Hirvosen rempseän piisin. Kun siitä oli selvitty osin Anittan omin mainioiden sanoitusten myötä kuten, ”mie en lähde mihkään, kun äiti ei tykkää”. Naureskellen Anitta, ”mikäs se on helpompaa kuin keksiä sanat äidistä”. ;-))

Kuulimme vielä lisäksi kappaleet Anitta: ”liian pitkä matka kotiin”... ”no ei kuitenkaan nyt ole, vaikka äiti sanokin kun tänne keikalle tultiin Karviasta Seinäjoen kautta, että on pitkä matka", eli vähän tultiin kuin koukaten keikalle!! No, siihenkin toki löytyy oma tarinansa, mutta se sitä... Parikseen ”liian pitkä matka kotiin” sai vanhan kunnon rokki piisin ”ja rokki soi”...

”Ihanaa kun pääsin taas takaisin”…

Taputusten jälkeen Anitta jälleen kirmaisi takaisin lavalle, ”ihanaa kun pääsin taas takaisin”… kyllä vain, se taitaapi olla kivaa tää laulaminen!

”Jambalaya kuultiin ekana encore kappaleena… Anitta: ”Unohdin kaksi piisiä, otetaanko se toinen vaikka tähän”, ”sydän villi vallaton, minä tykkään… annas kun mää katon", alkoi nuottien armoton etsiminen, mutta eipäs niitä siihen hätään nyt löytynyt! Joten ei auttanut, ja Anitta valitsi hitaan valssin: ”otetaan hidas valssi, ”käyn uudelleen eiliseen”… ja tää oli sitten Anittalta illan viimeisin!

Anitta kiitti kohteliaasti, sekä samalla sanoen, ”ajelkaa varovasti tiellä siellä saattaa olla hirviä ja kaikkee muuuta”.

Kumarrus pirteälle ja valloittavalle Anittalle, sää oot jo mahoton "täti",  hups! Toivottavasti ei nyt turpiin tuu kuiteskaan kun seuraavaks tavataan!! ;-))

Kuten tuolla ylhäällä jo mainitsin, meillä oli hulvattoman hauskaa, ja Anittan mainio keikka kruunasi muutoinkin kivan päivän, kiitoksia Anittalle, kiitoksia kaikille! :-))

Tapsukka :-))