Suurlavan keikkatarinat vasta huomenna… Töissä pikkaisen pitää kiirusta (mm. tapetointia ja olympiamitaleille palkintopallin tekoa jne.) ja pitkää päivää joutuu tekee. Keikkakuvat sentään ehdin galleriaan laitella. Kyllä Anne oli jälleen hienona! :-))
Palataan astialle...
tapsukka.kuvat.fi
.............................................................................................................................................
...kyllä se kohta tulee...
Jo hyvissä ajoin ennen Annen lavalle tuloa keräännyimme joukolla lavan edustalle kattelemaan sopivat paikat mistä näkee ja kuulee, siis eturivi maksoi mitä maksoi... Toisena artistina mukana ollut tangokuningas Risto Nevala toki meidän kokoontumisemme heti huomasi: ”Pojat on jo kertynyt oottaa Annee, kyllä se kohta tullee”, meinas Risto meille vähän kuin huvittuneena!
”Laulajatar
Anne Mattilaa…Jo hyvissä ajoin ennen Annen lavalle tuloa keräännyimme joukolla lavan edustalle kattelemaan sopivat paikat mistä näkee ja kuulee, siis eturivi maksoi mitä maksoi... Toisena artistina mukana ollut tangokuningas Risto Nevala toki meidän kokoontumisemme heti huomasi: ”Pojat on jo kertynyt oottaa Annee, kyllä se kohta tullee”, meinas Risto meille vähän kuin huvittuneena!
Kuten Risto meille virkkoi, "kyllä se kohta tulee", ja tulihan se Anne kohtapuolin. Mistralin toimesta Anne kutsuttiin lavalle... ”laulajatar Anne Mattilaa!”
”Omituiset”
setti-ajat..
Risto Nevalan kolme varttien jälkeen palasimme jälleen
niille hyviksi koetuille eturivin paikoille… No ei sieltä Anne heti saapunutkaan,
vaan Mistralin pojat soitteli aluksi vartin verran omia piisejään. Aluksi mentiin polkan tahdissa ja näiden jälkeen laitettiin tulemaan sisko
Anneliltakin tutut rokkenrollit sieltä 50-luvulta, ”blue sude soes” ja ”rock around
the clock” sekä rokki potpurin kolmantana tullut "tutti frutti". Kuulimme Mistralin poikien osuudessa vielä lisäksi Ray Carles hitin ”hit the road Jack”… taattua hyvää Mistralia! :-))
Annen vuoro oli saapua jälleen lavalle. Tällä kertaa Anne aloitti hänelle sillä omimmalla musiikilla… kauniilla kappaleella ”voima rakkauden” ja parinaan niin ikään kaunis ”kaipuuni on uskomaton”.
Jatkossa kuulimme Annelta muun muassa kappaleet ”la dolce vita”, ”surujen kitara”, ”kuin iltatuuleen”, ”kesätuuli vain” sekä ”hei älä karkaa”, kappale joka Annen mukaan ei ainakaan hänestä kerro! Mää kyllä taidan tietää kenestä se kertoo… mutta taidan jättää sen näissä tarinoissa kiertomati! ;-))
Anne
kolmannen kerran lavalle…
Anne saapui kolmannen kerran lavalle, aloitellen tällä erää Annikki
Tähden 50- luvulla tunnetuksi tekemällä kappaleella ”muistako Monrepoon”,
jatkaen siitä kappaleella aina tuolta reilun seitsemänkymmenen vuoden takaa ”kaunis valhe”.
Kuulimme lisäksi kappaleet ”jambalaya” sekä ”viimeinen kyynel”.
”Sielu salamoi” kappaleella jatkettiin seuraavaksi… kuinka ollakaan
kappale, kirvoitti Räyn – ”Janne Tulkin” sanoittamaan kipaletta jälleen
hauskasti uudelleen, mutta yhtään Pekkaa pahemmaksi ei jäänyt Anne, vaan Anne sanoikin
loppujen lopuksi sen viimeisen sanan… ”en susta huoliskaan”… no, heh hee, suorastaan hulvattoman
hauskaa kisailua! ...ja meillä kaikilla oli
niin muu-kaa-vaa… ;-)))
Kuulimme vielä tään kolmannen setin päätteeksi kappaleen
Annen uusimmalta levyltä ”pidä siitä kii”.
Ja Anne
vielä kerran…
Annee ei vieläkään päästelty lavalta, vaan encore kappalle piti
huimasti taputtaa… neljä kappaletta loppujen lopuksi vielä saimme kuultavaksi vaikka Anne ekaks
tuumaskin, ”vielä pari tuohon loppuun", pieni tauko, "ainakin pari”! Meillehän se vain sopii…
eli, kun alkuun on päästy antaa mennä vaan! :-))
Kuulimme encorena kappaleet ”taivaan kartta”, mainion
kappaleen, ja samalla Annen viimeisimmän pitkäsoiton nimikko piisin ”rakkauden
roinaa” sekä vielä lisäksi kappaleet ”missä hän on” ja ”tähtisilmä talviyön”…
:-))
Tais siinä viimeisessä setissä vierähtää hyvinkin tunnin
verran, mutta kuten tuolla jo aiemmin mainitsin, kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan! :-))
Ihastuttavalle Annelle suuri kiitos ja kumarrus!
Tapsukka :-))
