17.7.2012 - ANITTA - Hiekkarannan lava, Virrat

Hulvattoman hauskaa…

Suorastaan hulvattoman hauska keikkailta Virtain Hiekkarannalla pirtsakka – ilopilleri Anittan seurassa. Anittaa säesti tällä kertaa Helminauha orkesteri…

Meneillään olevana kesänä Virtein Hiekkarannan lava on käynyt hyvinkin tutuksi sisarusten keikkojen myötä. Eli Mattilan sisaruksista kaikki, Anne, Anneli, Anniina sekä nyt myös Anitta ovat siellä vierailleet esiintyjänä. Ja minä toki jokakerta paikalla kuin partiopoika ikään... kaiken kaikiaan ei hassumpi juttu, jee jee...! :-)) 

”Eihän se niin kamalaa ollut”…

Anittan ja Helminauha – orkesterin eilisiltainen keikka oli heille yhdessä ensimmäinen, ja aivan tuosta vaan ilman minkäänlaista harjoittelua. Pojille oli toki pikapuolin toimiteltu ainakin osa keikan nuoteista jos ja kun eivät Anittan ohjelmistoa muutoin tunne. Tästä huolimatta yhteispeli sujui aika näpsäkästi, vaikka noita pikkuisia kommelluksia välistä sattui. Kokonaisuus oli kuitenkin aikas makee, pirtsakan Anittan seurassa, hyvä Anittaa..! ;-)) 

Anitta tuumailikin kohta eka kappaleensa ”jambalayan” jälkeen, ”eihän se niin kamalaa ollut”. ;-))

Toisena kappaleena saimme kuultavaksi muun muassa Annelin ohjelmistossakin olevan ”kellohame heilahtaa”. Nähden jälkeen kuulimme valssit ”oi tuntematon” sekä toisena valssina ”ilta skanssissa”…

”Mentäs pojat humppaa”…

Ja näin tehtiin, humpalla jatkettiin, - ”soittajapoika”... Humppien jälkeen tuli pari Tarja Lunnaan kappaletta, ”salamoi” sekä ”soita kun tunnet niin”… kaunista, kaunista, mutta kuinkas siinä sitten kävikään? Anitta, ”vielä yksi kappale”, naps, ja samalla kaikki pimeni lavalla. Oliko salama, vai sulakkeet, arvuuteltiin lavan reunalla? Siinä vähän aikaa katseltiin ja ihmeteltiin... kohta Anitta tuumas, ”ei olisi pitänyt tuota edellistä kappaletta laulaa”, tarkoittaen aiempaa ”salamoi” kappalettaan…

Siinä samalla jäi eka setin viimeinen kappale esittämättä... jonkin ajan jälkeen saatiin taasen sähköä lavalle ja toisena esiintyjänä paikalla oleva Kari Vepsä ja Onnenmaa pääsi jatkamaan seuraavat kolme varttia…

”Kitara soolot ja soinnut”…

Toinen setti aloitettiin reippaasti kappaleilla ”olet täysikuu” ja ”kuinka rakkaus alkaa”. Näiden jälkeen siirryttiin jälleen tunnelmasta toiseen ja hitaampien kappaleiden pariin, ”kuuleeko yö” sekä Anittan eilisellä keikalla tullut ainut siskojensa kappale, Annelin ”toivoisin niin”. Jossa heti kappaleen alussa Anitta näytti kädellään rumpali - rytmimiehelle, samalla hiljaa mainiten… hivenen nopeemmin! 

Hauska oli myös seurata kun Helminauhan pojille sattui kohdalle ennastaan jokin Anittan ohjelmistossa oleva tuntematon kappale. Siinä välistä kuiskailtiin milloin mitäkin nuoteista katseltuna, ”soolo”, mikä on seuraava sointu ja sinnepäin...

”Pojat sano mennään mitä vaan”…

Ennen foksi kappaleita Anitta: ”pojat sano tuolla, mennään mitä vaan”, tarkoittaen että pojat kertoivat tuolla aiemmin hänelle, ”mennään mitä vaan kyllä me soitetaan! ”Sanovat väärälle ihmiselle” Annitta vitsaillen… "no mennään foxia" No, hoituihan nekin foksit ok, ”mustat silmät” sekä toisena foxi - kappaleena ”vanhan myllyn tarina”…

Seuraavana kuulimme mielestäni Anittan yhden p-ravureista ”de va kukku de”, kaimansa Anitta Hirvosen rempseän piisin. Kun siitä oli selvitty osin Anittan omin mainioiden sanoitusten myötä kuten, ”mie en lähde mihkään, kun äiti ei tykkää”. Naureskellen Anitta, ”mikäs se on helpompaa kuin keksiä sanat äidistä”. ;-))

Kuulimme vielä lisäksi kappaleet Anitta: ”liian pitkä matka kotiin”... ”no ei kuitenkaan nyt ole, vaikka äiti sanokin kun tänne keikalle tultiin Karviasta Seinäjoen kautta, että on pitkä matka", eli vähän tultiin kuin koukaten keikalle!! No, siihenkin toki löytyy oma tarinansa, mutta se sitä... Parikseen ”liian pitkä matka kotiin” sai vanhan kunnon rokki piisin ”ja rokki soi”...

”Ihanaa kun pääsin taas takaisin”…

Taputusten jälkeen Anitta jälleen kirmaisi takaisin lavalle, ”ihanaa kun pääsin taas takaisin”… kyllä vain, se taitaapi olla kivaa tää laulaminen!

”Jambalaya kuultiin ekana encore kappaleena… Anitta: ”Unohdin kaksi piisiä, otetaanko se toinen vaikka tähän”, ”sydän villi vallaton, minä tykkään… annas kun mää katon", alkoi nuottien armoton etsiminen, mutta eipäs niitä siihen hätään nyt löytynyt! Joten ei auttanut, ja Anitta valitsi hitaan valssin: ”otetaan hidas valssi, ”käyn uudelleen eiliseen”… ja tää oli sitten Anittalta illan viimeisin!

Anitta kiitti kohteliaasti, sekä samalla sanoen, ”ajelkaa varovasti tiellä siellä saattaa olla hirviä ja kaikkee muuuta”.

Kumarrus pirteälle ja valloittavalle Anittalle, sää oot jo mahoton "täti",  hups! Toivottavasti ei nyt turpiin tuu kuiteskaan kun seuraavaks tavataan!! ;-))

Kuten tuolla ylhäällä jo mainitsin, meillä oli hulvattoman hauskaa, ja Anittan mainio keikka kruunasi muutoinkin kivan päivän, kiitoksia Anittalle, kiitoksia kaikille! :-))

Tapsukka :-))

13.7.2012 - ANNE - Jyväshovi, Jyväskylä

tapsukka.kuvat.fi

Se on kseäloma nyt...

Perjantai ja kolmastoista päivä, mutta sitä huolimatta pitää lähtee illan keikalle Jyväshoviin, ei auta. Rohkea rokan syö, vai mitekäs se nyt minikään... Joka tapauksessa suunta kohti Juväshovia juuri alkavan kolmeviikkoisen kesäloman merkeissä. Ei ollenkaan pöllömpi tapa aloittaa kesälomaa, vai kunka? :-)

Jyväshovin pikku muutokset...

Jyväshovi oli sitten viimenäkemän kokenut salin puolella joitakin uudistuksia. Näkyvimpänä uudistuksena oli esiintyjien lava siirto salissa uuteen paikkaan. Vanhalta esiintymislavalta päin katsottuna uusi lava sijaitsee tanssiparketin vieressä vasemmalla sivustalla kaiteen takana entisen käytävän paikalla karaoketilan seinää vasten.

No mikä ettei paikka on kaiketi "parempi" entiseen nähden, mutta kovin oli seinät vielä kovapintaisia ja kaikuvia. Lavan taustan verho voisi tehdä terää, ja olis muutoinkin tyylikkäämpi kuin nykyinen epämääräinen lavan tausta. Ja noista valoista, sitä oli kyllä riittäväksi mutta keskelle esiintyjien lavaa suoraan alaspäin suuntautuva valorivi jätti artistin silmät ikävästi lähes kokoajan varjon pimentoon.  Nää ovat pieniä asioita, mutta miksi näitä ei voida tehdä kunnolla, ei maksaisi juuri enempää, harmi! Itse suunnittelijana ja kovana keikkailijana nämä kyllä huomaa! Sorry vaan nää mun ikuiset vuodatukset, mutta, mutta...

Vasta puolenyön aikaan…

Anne päästettiin irti vasta puolenyön aikaan. Vähän oli aloitusaika myöhäinen, mutta se ei meidän hyvää keikkafiilistä pahemmin haitannut kun Anne pisti lavalla parastaan. Aloituskappaleena Annella oli taattu tuttu ”asfalttiviidakko”, joka sai parikseen yhden Annen, niin ikään hiteistä ”enkeleitä onko heitä”…

”Ujo mutta puhkeaa kukkaan”…

Seuraavana Anne kääntyi Mistralin mainion kosketin soittajan Räyskin puoleen, ja jotain jännää ole kaiketi nyt vuorossa… ”Räyski, se on vähän ujo, mutta puhkee välistä aina kukkaan”… Näin Anne hauskasti, ja siinä samalla esitellen tulevaa Räyskin kanssa esitettämäänsä duettoa ”sielu salamoi”.
Kukkaanpa hyvinkin, no mikä ettei kun maailman paras Janne Tulkki on kerta asialla! :;-)) ”Sielu salamoi” sai parikseen vanhan hitin ”bailando”…

Seuraavana pääsimme sitten oikein kunnon humppamusiikin pariin Hannen aikoinaan esittämässä hauska sanoitteisessa humpassa ”hän on mun, lökäpöksyni mun”, sekä toisena humppana tullut Annen omalta levyltä ”toivon sulle”. Kuulimme myös valssit ”muistatko Monrepoon” sekä ”Jannen ja Maijan häävalssin” Annen omalta levyltä.

Kuulimme Annen eka osiossa vielä lisäksi kappaleet, ”elämän peli”, ”taivaan kartta” sekä eka osion päättävän ”viimeinen kyynel”…

Annen vanhoja suosikkeja…

Toisen setin aluksi saimme kuultavaksi Annen viimeisimmän sinkun ”jakaranda”… ”Seuraavana kuullaan jo pikkutytöstä lähtien olevan yhden suosikeistani Vaya Con Dios – yhtyeen kappaleen ”don’t cry for louie”… täh, kyllä vain, keikoiltamma vanha tuttu piisi Annelin esittämänä! Hivenen oli sovitus erilainen mihin olemme jo vuosia tottuneet Anneli -siskonsa ja vipin tulkitsemana. Nyt kappale soi Annen ja Mistralin malliin! Ja lisää Annen ”vanhoja” suosikkeja kuten heti äskeisen jälkeen tullut Dolly Bartonin kappale ”joline”…

Dolly Barton, ”joline”: http://www.youtube.com/watch?v=1plvBR02wDs

Annen kertoman mukaan seuraavaksi kuulemme hyvää matka musaa, Abbaa… Abba kappaleena tuli harvemin näin keikoilla kuultu ”mamma mia”, jess kyllä ne ”ruottalaiset” ossaa!

”Ei voi enää perua”…

Kuulimme vielä totta kai Annen muutaman ”ykkös kappaleen” kuten kivarytmisen ”tyynyyn jäljet jää”. Setin päätti, ja Annelta keikoilla lähes aina pakollisen ”perutaan häät”… vaikka se ei kait aina näin yksinkertaista ole, vai mitä tuumaatte. Lavan edustalla koko keikan ajan Annea fanittanut, ja uskoakseni just vastikään vihitty nuori pari meinas jo ennen kappaletta, ”ei voi enää perua”! Hyvä näin, ja toiseksi meinaan että itse jo muutaman vuosikymmenen kokemuksella aviossa olevana, tokkopa tuo vaihtaen aina paranee!! ;-))

Annea ei tietenkään vielä pois päästetty, vaan Anne taputettiin uudestaan kehiin. Anne suorastaan hyppäsi reippaasti takaisin mikkinsä ääreen sieltä jostain lavan takanurkalta. ”Mitäs me nyt esitetäis, se on aina niin vaikeeta, ehdotuksia”… eikä aikaakaan kun parketilta kuului topakasti ”fame”! Ja siihen Anne tarttui, ”joo, otetaan se, ”fame, Irene Cara”… :-))

Irene Cara, ”fame”: http://www.youtube.com/watch?v=nTJHjuhCYos

Viimeisenä voisimme ottaa kappaleen sieltä alkuajoilta, ja se minun kaikkein suurin suosikki kappaleeni ”ensi yönä”… kaunis kappale! :-))

Kiitos Anne ja Mistral!

Seuraavaksi Anneli & V.I.P Mäntsälässä! :-))

Tapsukka :-))

10.7.2012 - ANNIINA - Hiekkarannan lava, Virrat

tapsukka@elisanet.fi

Hiekkarannan tiistai tanssit...

Eilen oli ensimäiset kahdesta aikomistani Hiekkarannan tiistai tansseista. Viikon päästä Tapsukka palaa jälleen Virroille kun "meidän" pirtsakka Anitta on vuorostaan siellä meitä viihdyttelemässä. Kauniilla paikalla sijaitseva Hiekkarannan lava on käynyt jo kokolailla tutuksi parin viime vuoden aikana useain Mattilan siskosten keikkojen myötä. Tällä kertaa oli sisaruksista kansaa tanssittamassa Anniina ja orkesterinsa Avenue, sekä heidän esiintyjä parinaan toiminut Simo Silmu ja Yölintu orkesteri. 

On vierähtänyt aika pikälti Anniinan edellisestä keikastani, melkein jo pakkaa nolottaa tuo turhan pitkä tauko! Kaiken kaikkiaan eilisiltainen keikka Aniinan osalta oli kohdaltani neljäskymmeneskuudes keikka, joten muutaman kerran on tullut myös Anniinakin keikoilla tavattua, jes, jes..! :-)) 

Reipas iloinen Anniina…

On jokakerta varsin hauska seurata Anniinan lava esiintymistä, siinä on suuren suurta iloa ja esiintymisen riemua. Anniinan äänessä on tumma ja vahva sointi… siitä Tapsukka kyllä pitää, kun ei olla mitään piipittäjiä! :-))

Anniina aloitti eka settinsä jotakuinkin vartin yli kymmenen. Aloitus kappaleena oli minulle siskoltaan Annelilta hyvinkin tutuksi tullut kappale ”liian pitkä matka kotiin”, joka sai parikseen muistini mukaan Tapani Kansan tutuksi tekemän ”ei itketä lauantaina”… Anniina jatkoi vanhalla hitti kappaleella ”keinu kanssani” sekä seuraavaksi tulleella oman levyn tuotantoa olevalla ”ikivanha leikki” kappaleella. Kuulimme vielä jatkoksi muun muassa kappaleet ”sydän rakastaa”, ”nuoruus muistoja”, ”hellä ja hyvä” sekä ””ken hän on”...

Tulihan sieltä ne humpatkin kuten ”suurin onni”.... hupsista, Anniina kuiskasi meille etutiville, "suurin so**i... heh hee... ;-)) Sekä toisena humppana Anniinan yksi vakio humppa ”seitsemän suudelmaa”… siinähän taisin minäkin saada pari osakseni, no pusut ainakin!!! ;-))

Mikon kivat sovitukset…

”Vanha kunnon” Avenue kitaristi Mikkokin oli jälleen mukana kokoonpanossa, Hänen ollessa nyt tämän heinäkuun ajan Anniinan ja Avenuen mukana tuuraamassa bändin lomailevaa vaki- kitaristia. Oli kiva myös vaihtaa Mikon kanssa kuulumiset, miten menee ja missä ollaan, jne! Illan mittaan saimme kuultavaksi useita Mikon Avenuelle tekemiä kappalesovituksia, joista vois mainita vaikkapa mainion rautalanka- sovituksen tutusta "Tapsukan"- kappaleesta ”mustat silmät”… rautalanka on kivaa! :-))

Anniina taitaa hitaat…

Kuin Simo Silmu ja  oli lopettanut settinsä astelivat Anniina ja Avenuen poijjaat jälleen lavalle. Toinen osio aloitettiin reippaasti kappaleille ”olet täysikuu” sekä parina tullut ”tähden lento”. Vaikka olen Anniinan mieltänyt enempi vauhikkaampien kappaleiden reippaana tulkkina, luontuu nämä kauniit ja hitaammatkin Anniinalta tyylillä. Seuraavana kuulimmekin vsitä ähän verkkaisempaa Anniinaa, Kake Randelinin kappaleessa ”kielletyt tunteet” sekä toisena hitaana ”jos se voisi ole totta”, kaunista, kaunista! :-))

Kirkaa ja vanhoja muistoja…

Jos jokin eilisessä keikassa pääsi pikkaisen Tapsukankin yllättää, oli Anniinan tulkinta Kirkan kappaleesta "hetki lyö". Jos muistini yleensä pitää kappale oli jopa Kirkan eka suuri hitti- kappale. Mielestäni aika hyvä veto Anniinalta!

Tuosta Kirkan ”hetki lyö” kappaleesta minulle tulee eittämättä mieleen jo ajat tuolta nuoruus vuosilta konneveden Varuskunnan lavalta (lava paloi joskus 70-80 - luvun taitteessa). Varuskunnan lavalla oli tanssit aina sunnuntaisin jolloin nuori Kirkakin oli ainakin kerran mukana, silloisen Islanders -yhtyeen säestämänä. Ne ovat niitä nuoruusajan muistoja kaukaa vuosien takaa. :-))

Simo & Yölintu -orkesteri... sekä kivaa rautalankaa! :-))

Simo & Yölintu kuvissa: tapsukka.kuvat.fi

Anniina muistaa Tapsukkaa…

Kuulimme myös Mikon ja Anniinan duettoa esittämän Carolan ja Lasse Mårtesonin aikoinaan tutuksi tekemän kappaleen ”lähden stadiin”. Jatkossa kuulimme vielä lisää Kirkaa kauniissa kappaleessa ”surun pyyhit silmistäni”… ”No niin Tapsukka”… meinas Anniina ennen seuraavana tullutta ”ei kotona oota kukaan” kappaletta, tarkoittaen kaiketi että siitä vain Tapsukkakin mukaan, eli laulamaan... nyt mentiin! :-))

Setin päätteeksi kuulimme vauhdikkaat sanoisko jopa mielestäni yhdet Anniinan pravureista, ”huone 105” sekä ”menolippu”.

Tottahan toki Anniina myös encore kappaleille takaisin taputettiin... Encorena Anniinalta kuulimme vauhdikkaan potpurin. Kuulimme sielläkin myös Anniinan omia pikku sanoituksia... ”Tapsukka onnellinen”… Kyllä vain, Anniina oli aivan oikeassa, ja mikseipä ei sitä olisi näin mainion keikan päätteeksi! :-))

Tapsukka kiittää :-))  

6.7.2012 - ANNE - Kuikan lava, Jyväskylä

tapsukka.kuvat.fi

Idyllinen siisti Kuikka…

Kuikan lava on käynyt lävitse parina vuotena monenmoista hyvää uudistusta… On tehty uudet uudet nykyaikaiset saniteettitilat, korjattu esiintyjien taukotilat jne. Taukotilat saivat esiintyjiltä varauksettomat kiitokset, ovat kuulema viimeisen päälle. Sanalla sanoen Kuikan lava on ilman muuta yksi viihtyisimmistä kesälavoistamme! Jos jotain puutetta etsii, "vain järvi puuttuu", tuota Helkaman vanhaa mainoslausetta vähän kuin muunnellen! 

Vielä ennen keikkaa ennätin vaihtaa kuulumiset Annen kuin Mistralin poikienkin kanssa. Näpsäkkä touhuntyttö Anne oli jo päivällä ennättänyt vaikka mitä, jopa heiniäkin seivästää, ja kaikkee muuta… voe mahoton sentää tuota Annee, kyllä se vaan kerkee! Poikain kanssa tuli tietysti puheeks, yllätys, yllätys jalkapallo ja juuri äskettäin päättyneet EM-kisat. Jos pieni kommentti sallitaan... hyvinhän ne kisat meni! :-))

Kesäisen tyylikäs Anne…

Anne asteli lavalle yhdentoista kieppeillä, tyylikkäänä kuten aina… tällä kertaa Anne oli sonnustautunut kesäisen nättiin vihreään mekkoon, ja muutoinkin aina viimeisen päälle, aina kenkä myöten. Tyylikästä! :-))

Aloituksena kuulimme kappaleet ”missä hän on” sekä vanhan tutun kappaleen ”enkeleitä onko heitä”. Ennen seuraavaa kappalettaan ”toivoisin sulle” Anne kertoili hauskasti kokolailla tähän tapaan, ”toivoisin sulle munkkipossun, näinkin noi pojat välistä tämän nimen tahtoo vääntää… ja ihan kaikkee ei uskalla", Anne vielä lisäsi. Takaa pojilta kuului heti perään, ”parempi vaan”, jaahas, pojat on poikii! ;-))

Kuulimme Annelta lisäksi muun muassa sambat ”kädet hellät, katsees kuin tulta” sekä yksi Tapsukan suosikeista, kappale ”tuhlaajatyttö palaa”. Setin päätteeksi kuulimme upeet vanhat tangot ”minä soitan sulle illalla” sekä ”sinun silmiesi tähden”…

”Minne mua viet”…

Anne päästettiin irti jälleen vartin jälkeen omassa kappaleessaan ”jakaranda” jonka parina kuulimme Annen keikoilla sen pakollisen, ”asfalttiviidakko”. Seuraavaksi kuulimme Farmarin suosikki kappaleen, jos on Annea uskominen, ”ei kauniimmin soittaa voi”, ja tämän jälkeen kuulimme kappaleen ”kauan niin kauan”. Seuaavana tuli hitaat valssit joista vois mainita kappaleen ”minne mua viet”. Kun tuossa nyt katsoo omaa lunttilappua, olen siihen kirjoittanut ”kaunis hidas omalta levyltä”, juuri näin, kaunista, kaunista!

”Suomen paras Janne Tulkki”… 

Tätä odotamme nykyään aina innolla, kappaletta ”sielu salamoi”. Anne kääntyi Räyskin puoleen kertoen meille samalla, ”Räyski on suomen paras Janne Tulkki”… eikä aikaakaan kun pääsimme kuulemaan mitä se Räyski tällä kerralla keksii… no, kaikkee hauskaa jälleen tietysti kuulimme, ja kun tuonne yleisön suuntaan vilkaisin, näky yhdellä jos toisella olla suu varsin hymyssä. Ei ollut ihme jos Anne tuumaskin kappaleen jälkeen, ”olen sanaton”! ;-))

Meidän ”oma” Janne Tulkki sai myös sen oman kappaleensa, kappaleen tuolta hänen nuoruus vuosiltaan, ”bailando”, ja voi niitä aikoja, silloin oli Corollaa ja arpanoppaa... Mistral bändin esittelyn jälkeen kuulimme sen Annen toisen pakollisen, eli kappaleen ”perutaan häät”, sekä kuin encore kappaleita odotellen, ”et vielä saa lopettaa”...

Kiintyvien aplodien saattelemana Anne saapui lavalle uudelleen. Esittäen illan päätteeksi vielä kappaleet ”voima rakkauden” sekä kappaleen ”ensi yönä”.

Tapsukka kiittää, palaamme jälleen! :-))