tapsukka.kuvat.fi
Se on kseäloma nyt...
Perjantai ja kolmastoista päivä, mutta sitä huolimatta pitää lähtee illan keikalle Jyväshoviin, ei auta. Rohkea rokan syö, vai mitekäs se nyt minikään... Joka tapauksessa suunta kohti Juväshovia juuri alkavan kolmeviikkoisen kesäloman merkeissä. Ei ollenkaan pöllömpi tapa aloittaa kesälomaa, vai kunka? :-)
Jyväshovin pikku muutokset...
Jyväshovi oli sitten viimenäkemän kokenut salin puolella joitakin uudistuksia. Näkyvimpänä uudistuksena oli esiintyjien lava siirto salissa uuteen paikkaan. Vanhalta esiintymislavalta päin katsottuna uusi lava sijaitsee tanssiparketin vieressä vasemmalla sivustalla kaiteen takana entisen käytävän paikalla karaoketilan seinää vasten.
No mikä ettei paikka on kaiketi "parempi" entiseen nähden, mutta kovin oli seinät vielä kovapintaisia ja kaikuvia. Lavan taustan verho voisi tehdä terää, ja olis muutoinkin tyylikkäämpi kuin nykyinen epämääräinen lavan tausta. Ja noista valoista, sitä oli kyllä riittäväksi mutta keskelle esiintyjien lavaa suoraan alaspäin suuntautuva valorivi jätti artistin silmät ikävästi lähes kokoajan varjon pimentoon. Nää ovat pieniä asioita, mutta miksi näitä ei voida tehdä kunnolla, ei maksaisi juuri enempää, harmi! Itse suunnittelijana ja kovana keikkailijana nämä kyllä huomaa! Sorry vaan nää mun ikuiset vuodatukset, mutta, mutta...
Vasta puolenyön aikaan…
Anne päästettiin irti vasta puolenyön aikaan. Vähän oli aloitusaika myöhäinen, mutta se ei meidän hyvää keikkafiilistä pahemmin haitannut kun Anne pisti lavalla parastaan. Aloituskappaleena Annella oli taattu tuttu ”asfalttiviidakko”, joka sai parikseen yhden Annen, niin ikään hiteistä ”enkeleitä onko heitä”…
”Ujo mutta puhkeaa kukkaan”…
Seuraavana Anne kääntyi Mistralin mainion kosketin soittajan Räyskin puoleen, ja jotain jännää ole kaiketi nyt vuorossa… ”Räyski, se on vähän ujo, mutta puhkee välistä aina kukkaan”… Näin Anne hauskasti, ja siinä samalla esitellen tulevaa Räyskin kanssa esitettämäänsä duettoa ”sielu salamoi”.
Kukkaanpa hyvinkin, no mikä ettei kun maailman paras Janne Tulkki on kerta asialla! :;-)) ”Sielu salamoi” sai parikseen vanhan hitin ”bailando”…
Seuraavana pääsimme sitten oikein kunnon humppamusiikin pariin Hannen aikoinaan esittämässä hauska sanoitteisessa humpassa ”hän on mun, lökäpöksyni mun”, sekä toisena humppana tullut Annen omalta levyltä ”toivon sulle”. Kuulimme myös valssit ”muistatko Monrepoon” sekä ”Jannen ja Maijan häävalssin” Annen omalta levyltä.
Kuulimme Annen eka osiossa vielä lisäksi kappaleet, ”elämän peli”, ”taivaan kartta” sekä eka osion päättävän ”viimeinen kyynel”…
Annen vanhoja suosikkeja…
Toisen setin aluksi saimme kuultavaksi Annen viimeisimmän sinkun ”jakaranda”… ”Seuraavana kuullaan jo pikkutytöstä lähtien olevan yhden suosikeistani Vaya Con Dios – yhtyeen kappaleen ”don’t cry for louie”… täh, kyllä vain, keikoiltamma vanha tuttu piisi Annelin esittämänä! Hivenen oli sovitus erilainen mihin olemme jo vuosia tottuneet Anneli -siskonsa ja vipin tulkitsemana. Nyt kappale soi Annen ja Mistralin malliin! Ja lisää Annen ”vanhoja” suosikkeja kuten heti äskeisen jälkeen tullut Dolly Bartonin kappale ”joline”…
Dolly Barton, ”joline”: http://www.youtube.com/watch?v=1plvBR02wDs
Annen kertoman mukaan seuraavaksi kuulemme hyvää matka musaa, Abbaa… Abba kappaleena tuli harvemin näin keikoilla kuultu ”mamma mia”, jess kyllä ne ”ruottalaiset” ossaa!
”Ei voi enää perua”…
Kuulimme vielä totta kai Annen muutaman ”ykkös kappaleen” kuten kivarytmisen ”tyynyyn jäljet jää”. Setin päätti, ja Annelta keikoilla lähes aina pakollisen ”perutaan häät”… vaikka se ei kait aina näin yksinkertaista ole, vai mitä tuumaatte. Lavan edustalla koko keikan ajan Annea fanittanut, ja uskoakseni just vastikään vihitty nuori pari meinas jo ennen kappaletta, ”ei voi enää perua”! Hyvä näin, ja toiseksi meinaan että itse jo muutaman vuosikymmenen kokemuksella aviossa olevana, tokkopa tuo vaihtaen aina paranee!! ;-))
Annea ei tietenkään vielä pois päästetty, vaan Anne taputettiin uudestaan kehiin. Anne suorastaan hyppäsi reippaasti takaisin mikkinsä ääreen sieltä jostain lavan takanurkalta. ”Mitäs me nyt esitetäis, se on aina niin vaikeeta, ehdotuksia”… eikä aikaakaan kun parketilta kuului topakasti ”fame”! Ja siihen Anne tarttui, ”joo, otetaan se, ”fame, Irene Cara”… :-))
Irene Cara, ”fame”: http://www.youtube.com/watch?v=nTJHjuhCYos
Viimeisenä voisimme ottaa kappaleen sieltä alkuajoilta, ja se minun kaikkein suurin suosikki kappaleeni ”ensi yönä”… kaunis kappale! :-))
Kiitos Anne ja Mistral!
Seuraavaksi Anneli & V.I.P Mäntsälässä! :-))
Seuraavaksi Anneli & V.I.P Mäntsälässä! :-))
Tapsukka :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti